Hilipathoi! Käytiin tuossa eilen suomen sahtikuninkaan ja jänön kanssa ostoksilla Hyötyromu Oy:llä. Oli aivan loistava reissu ja harmittaa vaan kun en typeryyttäni älynnyt ottaa kameraa mukaan. Romuvuoret olivat jylhiä ja niiden välissä luikertelevat laaksot nipinnapin auton mentäviä. Tosin auto jätettiin suosiolla alueen ulkopuolelle. Ikinä en ole niin paljoa aarteita nähnyt yhdellä silmäyksellä. V8 -lohko tuolla, liikennevalot tuossa, iso kasa syylareita oikealla, minibussi vasemmalla, jättimäinen septitankki kaiken päällä. Pelottavaa. Mutta kun ensihämmästelyistä päästiin ja ryhdyttiin varsinaiseen tutkimiseen löysimme mitä mielenkiintoisempia aarteita ja mukaankin tarttui muunmuassa seuraavaa:
Näin se on taasen käynyt, hiihtoloma. Aika jolloin opiskelijat pakkolomautetaan sohvien pohjille ohjille potemaan tekemättömyyden tunnetta. Mitä hiihtolomilla pitäisi sitten tehdä? Hiihtää? Tuo kadonnut kansantaito on ollut viime vuosina hankaloitunut huomattavasti. Mielikuvitus lumi ei luista, Havuja perkele!
No ainahan voi kokeilla muita aktiviteettejä. Bändin harjoittelu rytmiin saimme puristettua kaksi päivää ylimääräistä viikkoon, mutta kuten normaalisti ajankohta on illalla. Tietokone oli rikki, ei ole enään. Samoin kuin ne rahat, joilla olisi voinut ostaa vaikkapa rumpukapulat ja bassorummun kalvon. Rumputuntejakaan ei voi enään pitää, koska emme ole ainoa yhtye treenipaikalla. Tylsyys.
Uutisiin. Ensimmäinen keikka on ilmeisesti 12.4 Harjun nuorisotalolla. Kellonaika ei ole tiedossa.
Taas alkaa olemaan aika Äänen ja Wimman bändikatselmukselle. Ilmottautuminen alkaa 3.3 maanantaina. Toivotaan että päästäisiin Damnatizedin kanssa sinne leikkimään metallibändiä.
Viime vuonna emme oikestaan päässeet itse katselmukseen asti, vaan bändimme enemmän tai vähemmän hajosi muutamaa päivää ennen keikkaa.
Tänävuonna tosin lähtökohdat ovat paljon paremmat. Meillä on 5 valmista biisiä ja studioaika varattu toukokuulle.
Rumpujen osalta raidat on jo melkein suunniteltu läpi, mutta pelleistä ei ala enää olemaan kuin puolikkaita jäljellä. Joten jostain pitäisi rahaakin nyhväistä uusiin pelteihin.
Virveli -projectikin pitäisi polkaista käyntiin, jotta sen saisi edes studioon mukaan. Ja rumpaleille joita saattaa kiinnostaa niin kyseessä on 12″x 5″ koivu “stave” tekniikalla valmistettu virveli. Kyseisen kokoisia ei Mapex enään valmista missään. Jotkut saattavat tietää että Chris Adlerilla on saman kokoinen Black Panther -sarjan virveli ollut pienen ikuisuuden ja saundi vaan paranee.
Hardware pitäisi itse koneistaa ja sorvata kasaan, joten tekemistä riittää.
Tänään oli meidän kurssin vyönsolkien arvostelu.
Asiaa selventäen: Kurssi, jossa on suunniteltava ja valmistettava vähintään 4 vyönsolkea, joista vähintään 2 valamalla ja loput vapaalla tekniikalla.
Valmistin 3 solkea syövyttämällä kuvion messinkiin typpihapon ja ferrikloridin avulla ja yhden valamalla. Ulkopuolisen silmissä huomiota herättävin saattaa olla vyönsolki “Lehmänkieli, jossa punkki on kiinni kuin juutalainen lompakossaan”, mutta koulun sisäisenä vitsinä toimii Esinesuunnittelun ja muotoilun opettajan sangen salskea lärvi, joka komeilee yhden vyösolkeni aiheena. Ja tietysti kyseinen opettaja oli ensisijaisena arvostelijana loppukritiikissä, joten kaiken logiikan mukaan hän ei sitä hirveästi voisi haukkuakkaan. Näin kävikin sillä häntä lainatakseni solki oli “Graafisesti komea” ja “Jokuhan voisi tämän tunnistaa helsingin kapakoissa”. Eli sangen onnistunut kurssi. Jää nähtäväksi tuleeko asiasta oikeusjuttua, nykyajan lööppien aiheet tuntien. Voin jo kuvitella päässäni otsikot “Oppilas nöyryytti opettajaa vyöllä”, Mikä tietysti voisi olla hieman harhaanjohtava…
Härski äijä. Itellä ei välttämättä pokka pitäisi. Pitää kyllä hattua nostaa ukolle joka tuohon oikeesti pystyy. Tosin itselläni ei ole viimeaikoina noita naispuolisia kavereitakaan liialti ollutkaan.
Kerrassaan upeaa. Löysin uudestaan Animusicin videoita ja nämä kakkossarjan tuotokset on yhtä nerokkaita kuin aikaisemmatkin, ellei parempia. Pelkästään tuo idea musiikista joka soittaa itseään on liikaa mielenkiintoa herättävä ja pistää rattaat raksumaan. Miten kyseisen kojeen pystyisi rakentamaan? Miten se pitäisi rakentaa? Toimisiko se? Ja miltä se vehje silloin kuulostaisi?
Nämä kysymykset juolahtavan ensimmäisenä mieleen minulla. En tiedä olenko yksi harvoista, jotka saavat kyseiset ajatukset pyörimään päässään loputtomasti kunnes saavat ne ulostettua paperille tai keksivät jotain muuta ajateltavaa, mutta toivottavasti en ainoa.
Onko maailmassa mitään ammattia missä pystyisi toteuttamaan ideoitaan vapaasti ja silti saisi palkkaa? Epäilen. Tosin, taiteilijoilla on suht’ vapaat kädet töissään, mutta eiväthän ne apuraha-apinat mitään rahaakaan todellisuudessa tee?
Taas yksi valvottu yö…
Tuli nyt tänne tehtyä tämmöinen vuodatus/yksinpuhelu palsta. Miten ihmeessä ihmiset keksivät tänne niin hirveästi kirjoitettavaa? Kait heilläkin on aivan liikaa aikaa käsissään ja tasapainottelevat hulluuden ja parvekkeelta hyppäämisen välimaastossa.
Rommia on viimeaikoina mennyt suhteellisen vähän, verrattuna mitä viime vuosineljänneksellä meni. (Vajaa 30 pulloa) Eihän tässä alkoholisteja voida olla, koska alkoholisteillahan on ongelma alkoholin kanssa. Ei minulla ole mitään ongelmaa, satun vain pitämään muutamasta piristävästä Cuba Librestä.
Mikä on täydellinen Cuba Libre? Täydellinen Kuupalainen koostuu yksinkertaisuudessaan tietenkin rommista, Cociksesta ja Lime viipaleesta. Mutta se miten ne suhteutetaan ja sekoitetaan on taiteenlaji. Ota tummaa rommia 4cl Shottilasiin, sytytä tuleen. Samalla kaada sopivan likaiseen lasiin n. 10cl Cocista ja 3 jääpalaa. Ota limelohko ja purista sitä palavan shottilasin päällä, mutta älä anna liekkien sammua. Kaada pikaisella liikkeellä shottilasin sisältö varsinaiseen drinkkilasiin. Sekoita. Nauti. Toista.
Tämä toimenpide on tehtävä mahdollisimman nopeasti ettei kaikki alkomahooli pala pois rommista.